Isännys kun  pyysi, että tekisin meidän perheen puolesta erääseen pää palkintoon käsitöinä tikkuaskin, sen ehdin kyllä keskiviikoksi tehdä jos saan teko rauhan, eli oletin sitten, että aloitan ja isännys vahtii pienempää, aikani siinä neulan kanssa koitin tohkata samalla vilkuillen mitä pikkuinen tekee/syö lattioilta.

Sitten on jo pakko avata suu, voisitteko ihan oikeesti katsoa pienen perään kun teen tämän vai ostatkos sitten kaupasta, juujuu tules pieni tänne...taas keskitytään kaikkeen muuhun ja  ohje lehteni saa kyytiä, siinä menee sitten hermo ja kokoan kaikki pois.

OSTAKOOT kaupasta!

Ei paljon tee mieli tehdä, kun ei sen vertaa apuja saa että pienemmän perään kattois.

murrrr......