Niin oikeesti mitään syytä ei ois nyt prutista, mutta kun vaivaa vaan mieltä.

Vanhukset ovat menossa toisten vanhusten luo. Eikä siinä mitään, mutta kun en tahtoisi että meidän asiat menee sinne suuntaan ja sitten kun vielä tiedän että ne asiat menee muunneltuina.

Kaiken huippu tietenkin on se kun äidilläni on näin niinku  jos vähemmän kauniisti sanotaan tapana " nuoleskella" miestäni hän kun nyt on täydellinen vävypoika, mieheni kyllä tietää sen, hymyilee joskus itsekkin että no joo.

Ja taas tullaan sitten minuun ja minun äiti tytär suhteeseen ja minun elämääni josta hän tuntuu välillä olevan kateellinen kun pitää jotain  keksiä että saa vedettyä, minua alas ja saisi itseään kohotettua ylös päin ja jos ei muuta niin sitten vaikka ihan tekaistuilla jutuilla.

Totuushan on se että hänen elämässään ei ole mitään mitä minun oisi syytä karehtua, eikä minun elämässäni pitäisi olla mitään, mitä on hänen syytä karehtua, mutta on kuitenkin.

Tai sitten me emme saisi ehkä elää niinkuin tahdomme vaan meidän pitäisi "elää" niin kuin hän, sauna ei ole mitään ilman kaljaa jne.

Relata ettex tiedä.

Ja sitten kun hänellä on aina ollut se että, hän ensin ja sitten lapset, no meillä se menee niin että lapset ensin ja sitten me.

Miksi voi olla niin vaikea hyväksyä minun kasvatus tapojani ja vielä pitää  minun kotonani yrittää kävellä minun ylitseni ja kun siitä huomautin että täällä komennan minä ja kasvatan minä niin johan oltiin naama nutturalla.

Aih kun on kivaa kun vanhemmat asuvat naapurissa.

Nyt ollaan saatu kuulla siitä koko viikonloppu, että saa käydä ilman kutsuakin, no missä helkkarin välissä. Mies kun oli lasten kanssa la:in kisoissa ja su. meni aamusta iltaan lasten harkoissa, ei siinä enään sitten paljon viitsi  lähteä kahville.

Eikkä paljon muutenkaan enään huvita varsinkaan kun tiedän miten minut koitetaan mustamaalata tai ainakin puhutaan muunneltua totuutta.

Tietenkin voi näyttää siltä että minä olen se päälle päsmäri koska mieheni ei suostu mitään äidille sanomaan vaan minä saan olla puhemiehenä, kun onhan hän minun äitini.

Mutta turhasta en ole sanonut ja muutaman kerran hiljaa ottanut vastaankin ennen kuin sanon oman mielipiteeni.

Ja nyt kun on tämä blogi niin saan brutista niin paljon kuin sielu sietää ja päästellä suurempia höyryjä ja koittaa pitää mielipiteeni ihan omina.

Mieheni kanssa eilen juuri juttelin että nyt tää meni vähän vinksin vonksin.

Äitini kun suurella äänellä ennen tänne muuttoa uhosi kuinka hän sitten käy vähintään kerran viikossa meillä siivoamassa minun apunani.

No ei ole näkynyt, eipä tietenkään tarviskaan, kyllä minä osaan kotini siistinä pitää jos tahdon.

Meidän vanhimmat muksut käyvät siellä siivoamassa kerran viikossa, onneksi antavat siitä likoille taskurahaa, muuten loppuisi se lsti lyhyeen.

Sitten kovaan ääneen selitettiin kuinka heillä on ylimääräistä rahaa että voivat sitten meille antaa jos tarvitaan. No eipä ola pyydetty, mutta he nyt ovat  välillä tuossa rahaa lainaksi  pyytäneet, kun on omat päässeet loppmaan ja viimeksi kun velan maksu kun vähän venyi ja uudestaan rahaa pyysivät sanoin että ei nyt ole.

Omillamme  olemme toimeen tulleet ja taidamme tulla edelleenkin.

Jaa niin ja sitten tuo lasten hoito, että me päästään menemään joskus jonnekkin. Oltiin päivä pois ja äitini oli lapsen vahtina. Oli sitten välillä käynyt verannalla kaljalla. Arvatkaas onko sen jälkeen tarvinnut  pyytää lasten vahdiksi. EI!

Mutta heidän elikkonsa ovat tulossa meille hoitoon TAAS!!

Kuka taas huolehtii kenestäkin ja ketkä on avuksi kenellekkin.

Kylläpä helpotti taas.

Jospa menis ja laittas koneen taas päälle=)