Voi hyvät hyssykät, eilen juuri ajattelin kuinka rauhallista meillä täällä on, ettei ole edes mitään tänne purnattavaa, muuten vaan.

Niin eikös tänään aamulla soinut puhelin.

Pappa soitti ja kysyi voisiko saada mieheni puhelin numeron.

Sanoin että mies on kotona ja hän sanoi tulevansa tänne jos sopii.

Sanoin että juu sopii.

Pappa saapui ja kertoi tarvitsevansa apua, että saa sen narkki serkkuni pois  talostaan, hän kun saa joka päivä turpaansa.

Mieheni lähti siitä paikasta, sanoi äidilleni että tämän päivän kello 16. mennessä kun hän tulee töistä on kaverin aikaa olla poistunut.

Soitin serkkuni äidille, ei vastaa, isä sitten jo vastaskin, oli vain huolissaan siitä kun ei pojalla ole sitten paikkaa minne mennä.

Ilmoitin heillekkin että on sitten iltapäivään mennessä parempi olla poissa täältä.

Äidilleni aloitin ripityksen, koitti siellä suojella serkkuani, ja selitti minulle kuinka hän saa kotonaan selkäänsä, mutta hän ei siihen meidän apua kuulemma tarvitse johon sanoinkin että et kyllä sitten tarvitse serkkunikaan apua.

Helvetti että ei pitäs puuttua asioihin, mutta jos on pappa istunut aamun  kahvilassa kun ei ole kotiinsa uskaltanut mennä niin sympatiat eivät ole tällä hetkellä äitini puolella ja kuten äidilleni sanoin, etten ole kertaakaan hänessä lyönnin jälkiä nähnyt.

Hän totes vaan että:" on aina sanonut, ettei saa kasvoihin lyödä".

Ja helvatti on se äiti osannut ennenkin puolensa pitää,ei olis ensimmäinen mies jota lyö.

Ja niin taitava on provosoimaan ja ärsyttämäänkin vaikka eihän se oikeuta ketään lyömään.

Saas kattoo lähteekö narkki tänään tuosta vai viileneekö välini äitiini, entisestään.

Käskin juoda lisää viinaa niin elämäkin näyttää taas valoisammalle.

Pappan kasvot olivat kyllä niin murjotun näköiset ja turvoksissaOtsan rypistys