Olemme nyt ottaneet yhteyttä taas kouluun.

Lastamme on kiusattu jälleen ja omanluokan kaverit.

Kaiken huippu on se että koulussa on töissä kylän väkeä, jotka eivät oikein sulata meidän perhettä. Syytä en osaa sanoa koska emme ole juurikaan kyläläisten  kanssa tekemisissä.

Ystävämme/kaverimme ovat muualta suurin osa.

Tiedä sitten mitä olemme sanoneet ja jättäneet sanomatta, tai tehneet tai jättäneet tekemättä.

Yhtä kuitenkin on se että kaikki mitä koulussa on tapahtunut on kaadettu meidän lapsemme niskaan niin oppilaat kuin nämä kaksi opettajaakin, +muutamat yksittäiset opettajien tekemät valinnat.

Meidän lapsemme se on joka aina aiheuttaa nämä tilanteet.

Ylläripylläri aina on ollut tilanteessa tänä syksynä nämä 2 opettajaa paikalla. Kerran kävi niin että olikin eri opettaja näkemässä tilanteen ja siitä huolimatta koitti toinen opettajista kääntää vielä asian niin että meidän lapsi on aloittanut.

Väsyneenä tähän vääntöön joka on nyt kestänyt jo monta vuotta otin sitten yhteyttä koulutoimen johtoon vaikka tiedän sen turhaksi koska olen ollut sinne ennenkin yhteydessä.

Otin vielä sosiaalitoimistoonkin yhteydessä ja kysyin miten toimia.

Molemmista on ilmeisesti oltu yhteydessä kouluun koska nyt katsottiin olevan tarpeellista kokoontua.

Kokoonnuimme, paikalla oli tämä yksi opettaja, rehtori ja minä sekä lapseni isä.

Tämä opettaja ei vieläkään nähnyt asiaa niin että lapseni oisi koulukiusattu.

Minä kyllä näin asian näin onhan sitä jo jatkunut monta vuotta ainoa vaan että opettajat eivät ole siihen kunnolla puuttuneet koska ovat itsekkin syyllistyneet lapsen nöyryyttämiseen.

On jopa poliisit soitettu selvittämään tapauksia.

Tyynen rauhallisesti ilmaisimme mielipiteemme  asiasta että kuinka paljon vaikuttaa näiden kahden opettajan ja kiusaajien siviili tuntevuus siihen että kiusaajien tekemisiä katsotaan läpi sormien.

Ilmeisesti se nyt oli sitten piikki lihaan koska olemme arvostelleet/kyseen alaistaneet heidän ammattitaitonsa,  että osaavatko he pitää työssään erillään siviilin ja työasiat.

Taisi olla kova paikka tälle toiselle "opettajalle" , koska hän ei ole KOSKAAN nähnyt vikaa muussa kuin meidän lapsessa.

Ei edes silloin kun lastani heitettiin päähän niin että tarvitsi lääkärin toimenpidettä.

Ei edes silloin kun lapseni oli ahdistettu nurkkaan ja uhattiin kuulapyssyllä.

Ei silloin kun lastani nöyryytettiin koko kansan nähden aulassa.

ym.lukemattomat määrät joita en nyt jaksa edes muistaa.

Nyt sitten saimme purkaa tuntomme ja meiltä kysyttiin, että olemmeko huomanneet lapsessa jo muutoksia, että mahtaakohan olla tarpeellista päästä terapiaan.

Otettiinkohan meidän ja meidän huoli nyt vakavasti, että niiden tilanteiden aiheuttaja ei YKSIN ole meidän lapsi.

Meidän piha ja ikkunat saavat tuta ja nyt meitäkin kiusataan, sekä aikuiset/vanhemmat että lapset.

Toivon vain että lapseni saisi käydä koulunsa rauhassa, ettei tarvitse pelätä kouluun lähtöä.

Tällä viikolla lasta pelotti kouluun lähtö jos joku häntä kiusaa niin kenelle hän kertoo, sanoin että tietenkin lähimmälle opettajalle, niin hän ei kuulemma uskalla koska tämä toinen opettaja kutsutaan aina paikalle ja se vaan huutaa.

Samaan hengen vetoon minulla

herää kysymys opettajien vilpittömyydestä tässä kohtaa, koska toinen opettaja on uusi koulussamme, ettei vaan ois hänen valmiissa asenteessa, joka valmiiksi niin lapseni vastainen olisi peruja kahvipöytäkeskusteluista tämän edellämainitun "opettajan" kanssa.

Koska aikamme juteltua tämän opettajan kanssa hänen tyylinsä ei ollut enään ollenkaan hyökkäävä eikä sellainen että vika/syy on pelkästään meidän lapsessa.

Nyt vaan taas kerran toivomme että kiusaaminen saadaan loppumaan ja lapselle koulurauha.

Ja jos joku väittää että minä en näe omassa lapsessani mitään vikaa, että yhtä syyllinen on hänkin, olen meinaan tämänkin kommentin kuullut.

Niin kyllä, lapseni ei ole mikään hiljainen hissukka vaan erittäin eläväinen ja vilkas, aina sattuu ja tapahtuu.

Mutta kun minä tulen tai soitan kouluun niin silloin on lapseni päälle käyty ja silloin puolustan lastani henkeen ja vereen.

Kertaakaan, ei koskaan ole minulle kukaan vanhempi soittanut että että lapseni oisi kiusannnut heidän lastaan, toki asiaan puutun jos näin on kuten olen puuttunutkin, kun toinen lapseni oli kiusannut tyttöjä lähetin tämän lapseni käymään näiden tyttöjen luona ja pyytämään käytöstään anteeksi.

Jopa yksi äiti sanoikin että todella hienoa ja rohkeaa.

Mielestäni jos ollaan nniin koviksia että uskalletaan toista kiusata ollaan sitten niin koviksia että uskalletaan vanhempien kuullen myös pyytää anteeksi.

Ja taas keskusteltiin siitä että kukaan ei saa kiusata ketään.

Periksi ei haluta antaa ja pois muuttaa. ja yleensä asiat saataisiin varamsti puhuttuakin selviksi jos vaan kahvipäydän ääreen istutaan. nyt vaan sitten porukat käy heittämässä lokaa vanhempaan blogiini jonne olen asiasta kirjoittanut ja ovat blogini löytäneet.

toki se on heidän näkemyksensä asioista, mutta kun ovat vielä sotkeneet henkilötkin joka taas ei ole minun vikani, että luetun ymmärtäminen on hieman heikkoa.

Ja kaiken kruuna se että sitten aletaan heittää vielä perusteetonta juttua, pelkkää sivullisen kuulopuheita blogiini.