meidän tämä  tokaluokkalainen on henkeen ja vereen jääkiekon "miehiä" rakastaa luistelua ja lämimimistä.

Ja elämä tuntuu ettei ole mitään ilman luistimia, mailaa ja kiekkoa.

Tänne on jäädytetty luonnon jää ja sinne tuo hinkui.

Hirvittävästi pelotti päästää, koska tiedän että täällä nuo muutamat kyläläiset häätävät kyllä sitten pois ilkkuen ja ärsyttäen jopa fyysisesti päälle käyden jos sattuvat paikalle.

Poika lähti silmät kiiluen ja intoa puhkuen jäälle.

Huolissani olin ja kun mies sitten  kaupoille lähtiessään sanoi käyvänsä jäällä ja kun soitti, että kaikki näytti olevan ihan ok. saatoin hieman hengähtää.

Poika tuli 4 tunnin päästä lähdöstä kotiin ja eka kysymys oli tietenkin.

Menikö hyvin?

vastaus: Ei

Aattelinjo ääneen että mikäs meni pieleen

vastaus:ei ku meni paremmin ku hyvin.

:)

Aivan mahtavaa, haluaisin noita isoja poikia kiittä jotka olivat lapseni mukaan kiekkoon ottaneet ja toisella oli ollut aivan täydellinen kiekko ilta.

Tuollainen kiva, hyvää mieltä aiheuttava käytös toisten osalta kun on niin vierasta täällä.

Ja kun tapaan näiden nuorten poikien vanhempia niin tulen varmaan siitä ääneen mainitsemaankin:)